Rodun alkuperä
Novascotiannoutajan synty ajoittuu 1860-luvun Kanadaan, Nova Scotian niemimaalle, jossa metsästäjät olivat havainneet kettujen tavan saalistaa lintuja houkuttelemalla ne lähietäisyydelle. Houkutteleminen perustuu osaksi ketun syöksähtelevään liikkumiseen rannalla, osaksi sen ulkonäköön, punaiseen väriin ja tuuheana heiluvaan häntään.
Metsästäjät tavoittelivat ketunomaista koiraa jalostaessaan novascotiannoutajan, rodun, jossa yhdistyvät pieni koko, sitkeys, leikkisyys, vilkkaus ja älykkyys. Rodun erityinen ominaispiirre on sisällytetty rodun englanninkieliseen nimeen Nova Scotia Duck Tolling Retriever, sillä ’to toll’ on keski-englannissa merkinnyt houkuttelua.
Virallisesti rotu tunnustettiin vasta reilut 65 vuotta sitten. Rodun ensimmäiset edustajat rekisteröitiin Kanadassa vuonna 1945 ja FCI:n hyväksynnän rotu saavutti vuonna 1982. Suomeen ensimmäiset punaturkit tulivat vuonna 1985. Nykyään Suomessa rekisteröidään vuosittain 300-400 novascotiannoutajaa.
Ulkonäkö ja luonne
Novascotiannoutaja on noutajaroduista pienin. Se on voimakas, tiivis, tasapainoinen ja lihaksikas koira, jolla on keskivahva luusto. Täysikasvuinen uros on säkäkorkeudeltaan noin 48-51 cm ja narttu 45-48 cm. Tollerin tulee olla aavistuksen verran korkeuttaan pidempi ja raajojen pituus vastaa rungon syvyyttä.
Ketteryys ja pieni koko ovat välttämättömiä tälle sitkeälle metsästyskoiralle. Koska tolleri on jalostettu noutamaan jäisistä vesistä, se tarvitsee vettähylkivän, kaksinkertaisen ja keskipitkän karvan. Aluskarvan tulee olla pehmeää ja tiheää. Turkin väri on oranssi tai punainen. Suotavia ovat valkoiset tassut ja otsapiirto sekä valkoiset merkit rinnassa ja hännänpäässä.
Novascotiannoutaja on erittäin reipas, valpas, päättäväinen ja vilkas. Työskennellessään se muistuttaa kettua syöksähdellessään pää miltei selkälinjan tasolla ja runsashapsuinen häntä jatkuvassa liikkeessä. Luonteeltaan tolleri on yhtä aikaa sekä herkkä että itsepäinen, ja sen kasvatus vaatii määrätietoisuutta ja selkeitä rajoja. Toimintatarmonsa ja dominointitaipumuksensa vuoksi tolleri ei sovi pelkäksi seurakoiraksi. Jos sen ei säännöllisesti anneta purkaa ylimääräistä tarmoaan omistajan valitsemin keinoin, se saattaa kohdistaa energiansa ei-toivottuun toimintaan. Tollerin herkkyys on aina otettava koulutuksessa huomioon, ja hyvän suhteen luominen vaatiikin taitavaa kurin ja hellyyden tasapainottamista.
Tollerin kuuluu suhtautua kaikkiin ihmisiin hyväntahtoisesti. Silti oma perhe on tollerille se kaikkein tärkein ja vieraat ihmiset ovat monelle tollerille täysin yhdentekeviä. Tolleri siis voi olla pidättyväinen vieraita kohtaan, mutta se ei saa missään tapauksessa olla arka tai aggressiivinen. Tolleri sopii hyvin lapsiperheeseen, kunhan vain aikuiset muistavat laatia yhteiselolle selvät pelisäännöt ja koira pysyy lauman alimpana jäsenenä. Temperamentikkaana koirana tolleri siis tarvitsee selkeän laumanjohtajan.
Eräs menestyksekäs ruotsalaiskasvattaja on kuvannut tolleria erittäin osuvasti seuraavin sanoin: "Alan oppia jotakin niiden hyvin erikoisesta temperamentista. Tolleri on erittäin intensiivinen. Se tottelee intensiivisesti, noutaa intensiivisesti, nukkuu intensiivisesti ja kokee koko maailman intensiivisesti. Tollerin mielestä on sitä hauskempaa työskennellä mitä mutaisempi vesi on ja mitä huonompi ja risuisempi metsä. Jalkapallokentällä se tuskin viitsii vaivautua noutamaan lintua."
Terveys
Tollereilla tunnetaan useita sairauksia, joista osan tiedetään olevan perinnöllisiä ja osaa epäillään perinnöllisiksi. Sairauksista useimmat esiintyvät myös muissa noutajaroduissa, joten tolleri ei ole muita noutajia sairaampi, mutta ei terveempikään rotu.
Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy tollereilla jonkin verran. Kyynärnivelen dysplasia on tollerilla harvinaisempi kuin muilla noutajilla. Perinnöllisistä silmäsairauksista esiintyy jonkin verran RD:tä ja HC:tä, PRA:han sairastuvista koirista on geenitestauksen avulla päästy hyvin eroon. Tollereilla on myös perinnöllisiksi epäiltyjä autoimmuunisairauksia kuten A/M (arthritis/meningitis eli nivel- tai aivokalvontulehdus), addisonin tauti, hypothyroidismi (kilpirauhasen vajaatoiminta), SLE (Systemic Lupus Erythematosis) ja lymfödeema.
Tiedot on kopioitu tolleriyhdistyksen sivuilta, osoitteesta http://www.tollerit.fi/